Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2015

Keisarinleikkaus

Leikkaussalissa pyöri heti alusta lähtien ainakin 5-10 työntekijää ympärillä. Valmisteluissa laitettiin tippa kädessä olevaan katetriin, laitettiin automaattinen verenpainemittari käden ympärille, puhdistettiin alaselkä, annettiin paikallispuudutus selkään epiduraalille tarkoitetun katetrin laittoa varten ja laitettiin katetri virtsarakkoon. Epiduraalin alkaessa vaikuttaa, leikkausaluetta alettiin puhdistaa ja varmistettiin puudutuksen vaikutusalue useaan kertaan. Leikkauksen aikana en tuntenut lainkaan kipua, mutta tunsin kuitenkin kaiken mitä sen aikana tehtiin. Etenkin leikkaushaavan venyttäminen vauvan ulos saamiseksi oli erittäin epämiellyttävän tuntuista.

Poika syntyi keisarinleikkauksella klo 12.57. Paino oli vain vaivaiset 1955 grammaa ja pituus 43 senttiä. Vauvaa näytettiin äidille vain nopeasti, jonka jälkeen hänet kiikutettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle N7. Äidin ollessa leikkaussalissa suljettavana, isä pääsi jo syöttämään ja pitelemään vauvaa.

Sekä äiti että vauva toipuvat viime päivien koettelemuksista. Äiti vietti leikkauksen jälkeen muutaman tunnin heräämössä, kunnes puudutus alkoi vähitellen poistua ja jalkoja pystyi jälleen vähän liikuttamaan. Sen jälkeen äiti siirrettiin vuodeosastolle lyhyen pysähdyksen kautta, jolloin hän sai pidellä vauvaa ensimmäistä kertaa lyhyehkön hetken. Loppupäivä äidillä kului vuodeosastolla selällään maaten. Poika voi hyvin ja oli aluksi nälkäinen, mutta parin syöttökerran jälkeen pikkuinen väsähti eikä enää itse jaksanut syödä, joten hänelle jouduttiin laittamaan nenämahaletku. Ensimmäinen vieraskin kävi katsomassa meitä jo tänään… Nimittäin pojan tuore vaari 🙂

Synnytyksen käynnistäminen, osa 3

Tänään on se päivä, jolloin poika tulee maailmaan tavalla tai toisella. Vähän jännittää, että miten käy… Aamu alkoi verikokeella noin klo 7.20. Sen jälkeen kävin aamupesulla ja aamupalalla. Antibioottia alettiin antaa noin klo 8.10. Vielä antibiootin tippuessa siirryttiin osastolta synnytyssaliin. Viimeinen oksitosiinihoito aloitettiin noin klo 8.45. Mieheni saapui paikalle noin puolituntia hoidon aloittamisesta. Supistuksia kyllä tuli, mutta niiden voimakkuus ja tiheys eivät saavuttaneet haluttua lopputulosta. Niinpä viimeinen oksitosiinihoito lopetettiin jo klo 12 lääkärin päätöksestä. Sen jälkeen alettiin valmistella leikkaussaliin siirtymistä keisarinleikkausta varten.

Synnytyksen käynnistäminen, osa 2

Rankka päivä tänään takana… Kätilö tuli herättämään heti kuuden jälkeen aamupalalle ja pikaiselle aamupesulle, jonka jälkeen siirryttiin synnytyssaliin. Siellä otettiin ensiksi verikoe ja sen jälkeen vuorossa oli taas antibioottitippa. Oksitosiinitiputus aloitettiin noin klo 8.15. Vauvan sydänäänet olivat alussa paikoittain melko heikot, joten lääkäri teki sisätutkimuksen noin klo 11 ja otti samalla verinäytteen vauvan päästä. Kohdunkaula oli kuitenkin edelleen vain pari senttiä auki ja vauva yhteistyöhaluton, joten lääkärin saama näyte ei ollut kelvollinen. Myöhemmin paikalle tuli erikoislääkäri, joka toisti verinäytteen oton ja onneksi onnistuikin siinä. Verinäyte varmisti, että vauva saa riittävästi happea, eikä hätäsektiolle ollut tarvetta. Molemmilla kerroilla jouduin ottamaan kivunlievitykseen ilokaasua ja miehen vierellä olosta oli myös paljon apua. Oksitosiinitippa lopetettiin parin tunnin tauon ajaksi noin klo 14.15. Tauon aikanakin kuunneltiin edelleen sydänääniä. Antibioottia annettiin taas klo 16.

Seuraava oksitosiinihoito aloitettiin noin klo 16.45 ja sen oli tarkoitus kestää taas seuraavat kuusi tuntia. Nälkä alkoi jo olla kova, koska jouduin edelleen olla syömättä. Välillä sain sentään vähän mehua ja vettä. Sen lisäksi sain ravintoliuosta suoneen nestehukan välttämiseksi. Noin klo 18.30 tehtiin taas sisätutkimus, jossa osoittautui, että kohdun suu oli edelleen auki vain sen 3cm. Samalla vauvasta otettiin verinäytteet ja kohtuun laitettiin anturi, joka mittaa supistusten aiheuttamaa painetta kohdussa. Verikoe tulehdusarvojen tarkistamiseksi otettiin noin klo 20. Vauvan hyvän voinnin takia lääkäri päätti, että toista oksitosiinihoitoa jatketaan vielä parilla tunnilla normaalia pidempään. Supistuksia tuli kyllä ja ne olivat jo aika pitkäkestoisia ja kivuliaita, mutta synnytys ei vieläkään käynnistynyt. Sisätutkimuksessa ei juurikaan ilmennyt muutoksia, joten oksitosiinihoito päätettiin lopettaa tältä erää. Pääsin yöksi osastolle nukkumaan, jossa myös pääsin vihdoin syömään iltapalaa ja käymään suihkussa. Aamulla jatketaan kolmannella kierroksella oksitosiiniä ja jos se ei käynnistä synnytystä, edessä on keisarinleikkaus.

Synnytyksen käynnistäminen

Perhevalmennus ja viimeinen lääkärikäynti jäivät nyt sitten tällä kertaa väliin… Perhevalmennuksen piti siis alkaa tänään illalla. Kun kätilö kuuli, että meiltä jäi perhevalmennus väliin, hän piti huolen siitä, että sain päivän aikana paljon tietoa esim. synnytyksen käynnistämisestä, synnytyksestä, ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen hoidosta ja imettämisestä sekä pääsin jo etukäteen tutustumaan synnytyssaliin 🙂 Koska lapsivesi meni ennenaikaisesti, mutta supistuksia ei ole vieläkään ollut ja kohdunkaula oli vielä epäkypsä, synnytys päätettiin aloittaa nk. balonki-menetelmällä. Sitä käytetään kohdunkaulan laajentamiseen. Sisätutkimuksessa kohdunkaulan sisäpuolelle lapsivesikalvojen ja kohdun seinämän väliin viedään katetri, jonka kärjessä oleva balonki täytetään nesteellä ja balonki asettautuu sikiön tarjoutuvan osan ja kohdunkaulan sisäsuun väliin. Noin 6-7 tuntia laittamisen jälkeen balonki tuli itsestään ulos supistuksen jälkeisen vessakäynnin yhteydessä. Nyt sydänkäyrän yhteyteen tuli myös ensimmäistä kertaa näkyviin supistuksia. Toinen kortisonipiikki annettiin sydänkäyrän yhteydessä. Sen jälkeen lääkäri teki sisätutkimuksen noin klo 19.25, jossa selvisi kohdunsuun olevan auki noin 3cm. Sisätutkimuksen yhteydessä lääkäri teki kohdunkalvoon suuremman reiän ja laittoi kohtuun anturin, jonka avulla vauvan sykettä voidaan tulevaisuudessa seurata. Puolen yön aikaan sain taas antibioottia suoneen. Nyt supistukset ovat lähes kokonaan hävinneet. Jos ei synnytys ole itsestään alkanut aamuun mennessä, vuorossa on oksitosiini.

Ensimmäinen yö Naistenklinikalla takana

Sain lopulta nukuttuakin vähän aikaa, vaikka vaikeaa se oli. Joudun jakamaan huoneen kuorsaavan huonetoverin ja kahden muun kanssa. Lisäksi katetri painaa ikävästi toista kättä ja huoneessa on kovaan ääneen raksuttava kello. Nukuttua tuli ehkä noin viitisen tuntia. Ikävä omaan sänkyyn ja oman miehen viereen 🙁 Kävin jo kuuden jälkeen näytteenottovessassa antamassa aamuvirtsanäytteen ja verinäyte tultiin ottamaan jo heti seitsemän jälkeen tänä aamuna. Eilen viimeinen antibioottiannos annettiin puolilta öin ja tänään ensimmäinen annettiin kahdeksan aikaan aamulla, jota ennen kävin aamupalalla. Jännittää jo lääkärintarkastus ja se päädytäänkö synnytys käynnistämään jo tänään, koska supistuksiahan minulla ei vieläkään ole harjoitussupistuksia lukuunottamatta ollut.

Synnytyslaitokselle

Lauantai iltana alkoi tihkua hieman lapsivettä ja sunnuntai aamuna lähti limatulppa irti. Limatulpan irtoamisen jälkeen lapsiveden tuleminen nopeutui sen verran paljon, että päätin vihdoin sunnuntaina iltapäivällä soittaa Jorvin päivystykseen. Puhelun päätteeksi pyysivät tulemaan tarkastukseen, koska raskausviikkojakin oli vasta 34+3. Jorvissa tehtiin paljon tutkimuksia ja annettiin lääkeaineita. Tutkimukset sisälsivät mm. sydänäänien kuuntelun, lapsiveden todentamisen, sisätutkimuksen, ultraäänen vauvan asennon ja koon määrittämiseksi sekä verinäyteen oton tulehdusarvojen tarkistamiseksi. Kortisonia pistettiin pyllylihakseen keuhkojen valmistamista varten ja ensimmäinen annos suonensisäistä antibioottia annettiin tulehdusriskin vuoksi. Ultrassa selvisi, että poika oli edelleen ylösalaisin eli valmiina lähtökuopissa ja painoksi arvioitiin vauvan koon perusteella noin 2,2kg. Suonensisäistä antibioottia varten vasempaan käteen laitettiin katetri. Lopuksi meidät lähetettiin Naistenklinikan vuodeosastolle, jossa suonensisäistä antibioottia annetaan aina kahdeksan tunnin välein. Kuulemma huomenna lääkäri tekee jatkotutkimuksia ja antaa sen perusteella päätöksen siitä käynnistetäänkö synnytys.

Hups! Oliko se limatulppa?

Kuten aina yöllä, heräsin taas aikaisin käydäkseni vessassa. Juuri kun olin ehtinyt istuutua, kuului ”plumps” ja pönttöön tipahti jotakin. Nousin ylös pöntöltä katsoakseni mikä se oli, mutta se oli ehtinyt jo osittain mennä putkeen piiloon. Sen verran ehdin kuitenkin nähdä, että se vaikutti olevan noin teelusikan kokoinen läpinäkyvä limaklöntti, jossa oli ehkä häivähdys ruskeaa. Kyseessä taisi siis olla se kuuluisa limatulpan irtoaminen… Sitten vaan googlettamaan, että pitikö asiasta huolestua sen enempää, koska laskettuun aikaankin on vielä reilu viisi viikkoa, mutta ilmeisesti se voi irrota jo viikkoja ennen synnytyksen alkamista. No huh! Nyt sitten varmaan vaan odotellaan, että mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Harjoitussupistukset

Neuvolassa on kyselty jo moneen kertaan, että onko ollut jo supistuksia ja vastaukseni on aina ollut ”Ei ainakaan tietääkseni”. Eilen (rv 33+5) sitten alkoivat ensimmäiset harjoitussupistukset ja jatkuivat lähes koko päivän. Ensin en edes tajunnut mistä on kyse, koska joskus vauvan painautuessa kohdunseinämää vasten esimerkiksi peppu edellä tunne on samanlainen. Erona on kuitenkin se, että silloin tunne on vain tietyssä kohdassa ja nyt koko vatsa tuntui kovalta. Lähes jatkuva kiristävä tunne vatsan pinnalla tuli aina ylhäällä ollessa ja liikkuessa, joskus myös istuessa asennosta riippuen. Pariin otteeseen tunsin myös kovaa painetta lantion ja / tai alavatsan alueella. Supistukset eivät missään vaiheessa olleet kipeitä, mutta aiheuttivat varsin epämiellyttävän olon. Lepo ja vatsan hierominen tuntuivat onneksi yleensä helpottavan. Tänään en ole ainakaan vielä tuntenut mitään sellaista, joten aion ottaa siitä kaiken irti ja touhuta aivan normaalisti.

Vauvanruokakurssi

Kävin tässä vastikään vauvanruokakurssilla Espoon työväenopistossa, joten ajattelin kirjoitella kokemuksiani siitä. Vaikka olen lueskellut paljon neuvolasta saatuja lehtisiä vauvan hoidosta, ruokailuun liittyen oli edelleen vähän avoimia kysymyksiä. Kurssi järjestettiin arki-iltana Leppävaaran opetuskeittiössä ja sen kesto oli neljä tuntia eli noin viisi oppituntia.

Kurssilla sai selkeän kuvan siitä milloin minkäkin ruoka-aineen antamisen lapselle voi aloittaa sekä paljon vinkkejä siitä millaista ruokaa lapselle voi itse kotikonstein tehdä. Kurssilla esiteltiin erilaisia ruoanvalmistuksessa tarvittavia välineitä, valmistettiin erilaisia vauvanruokia (soseet, kiisselit, vellit, puurot ja hapanmaitovalmisteet) sekä lopuksi maisteltiin aikaansaannoksia. Kurssilta sai mukaansa selkeän taulukon lapsen ensimmäisen ikävuoden ruokavaliosta, listan ei alle vuodenikäiselle suositeltavista ruoka-aineista sekä ison liudan erilaisia vauvanruokareseptejä. Kurssilla puhuttiin myös ruoka-aineiden maistelusta ja allergioiden toteamisesta. Jos kiinteän ruoan aloittamisvaiheessa koostumus on väärä, voi kokeilu tyssätä siihen.

Kurssi oli myös erinomainen paikka tavata muita raskaana olevia ja vauvaikäisten vanhempia. Osa äideistä ja tulevista äideistä olivat tulleet paikalle yksin ja toiset taas kumppaninsa kanssa. Suosittelen lämpimästi vauvanruokakurssia sekä tuleville että vauvaikäisten vanhemmille!

Kylpyläloma Haikon Kartanossa

Viikolla pyysin miestäni keksimään meille jotain tekemistä viikonlopuksi, koska olemme molemmat viime aikoina olleet niin kiireisiä eikä yhteistä laatuaikaa ole tullut vietettyä riittävästi. Yleensä mieheni ei ole kovin hyvä keksimään tekemistä, järjestämään yllätyksiä tai ostamaan lahjoja, mutta nyt hän todellakin yllätti minut positiivisesti. Viikolla piti alkaa vesiaerobic, jonne olin ajatellut mennä kunnes vauva syntyisi, mutta työväenopistolta tuli tiedote, että kurssi on peruttu edellisellä viikolla uimahallissa tapahtuneen sähköpalon vuoksi. Mieheni tietää, että pidän kovasti uimisesta ja että minua harmitti paikallisen uimahallin sulkeminen. Lisäksi hän tiesi,  että olimme molemmat rentoutuksen ja pienen irtioton tarpeessa. Niinpä hän alkoi etsiskellä meille kylpylälomaa. Stockmannin kanta-asiakasetuna Haikon Kartanossa oli kylpyläpaketti, johon kuului yöpyminen kylpylähotellissa, sisäänpääsy kylpylään ja kuntosalille, kolmen ruokalajin illallinen kartanossa sekä aamiaisbuffet kartanossa. Kysyttyään mielipidettäni ideasta, mieheni varasi meille kyseisen paketin.

Lauantaina lähdimme aamupäivällä ajamaan kohti Porvoon vanhaa kaupunkia, jossa olimme päättäneet käydä lounaalla. Lounaspaikan löydyttyä nautimme siellä lounaan, jonka jälkeen piipahdimme vielä läheisessä Brunbergin myymälässä ennen Haikon Kartanolle suuntaamista. Sisäänkirjauduttuamme hotelliin suuntasimme heti kylpylään, jossa nautimme oleskelualtaasta hierovine pisteineen, porealtaasta ”tähtitaivaan” alla ja japanilaistyylisestä kuumavesialtaasta sekä höyrysaunasta että löylyistä perinteisessä saunassa. Kun useamman tunnin jälkeen saimme lillumisesta tarpeeksemme, kävimme hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet päälle ja suuntasimme kylpylän kahvilaan virkistäville juomille. Illalliseen oli vielä reilusti aikaa, joten päätimme aikaa tappaaksemme käydä kävelyllä kartanon alueella. Vaikka päivä olikin ollut paikoin sateinen, niin aurinko yritti kovasti paistella, jonka seurauksena näimmekin vastarannalla sateenkaaren 🙂 Palattuamme hotellihuoneeseen, aloimme valmistautua illallista varten. Illallinen oli tosiaan kartanon puolella olevassa ravintolassa. Se ylitti kaikki odotukseni. Ravintola oli hienoin missä olen koskaan käynyt, palvelu oli erinomaista ja ruoka maittavaa. Tarjoilija oli hyvin ammattitaitoinen ja osasikin hienosti ottaa huomioon raskauteni juomia ja ruokia tilatessamme, joten minun ei tarvinnut erikseen kysellä mitä mikäkin ruokalaji piti sisällään. Illallisen jälkeen kartanon alueella oleva hääseurue järjesti ilotulituksen, jota muutkin kartanon vieraat pääsivät ihastelemaan. Sen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneeseemme.

Aamulla kävimme kartanossa nauttimassa aamiaisbuffetista, jonka jälkeen menimme hotellihuoneeseen ja pakkasimme tavarat valmiiksi lähtöä varten. Sen jälkeen suuntasimme vielä pariksi tunniksi kylpylään. Nautittuamme kylpylässä lillumisesta viime hetkiin asti, kävimme hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet ja kirjauduimme ulos hotellista. Suuntasimme taas auton nokan kohti Porvoon vanhaakaupunkia, jossa kiipesimme Linnamäelle. Sellaisen mäen kipuaminen olikin jo aikamoinen pinnistys tämän mahan kanssa. Kävelimme vielä vanhankaupungin läpi tuomiokirkon kautta ja sitten takaisin autolle, jonka olimme parkkeeranneet toiselle puolelle jokea. Viikonloppu oli ihanan rentouttava ja tuli todellakin tarpeeseen. Nyt jaksaa taas palata takaisin arkeen 🙂