Viime sunnuntaina vietimme ensimmäistä isänpäivää. Kummipoikamme eli esikoisemme serkku tuli lauantaina kylään ja jäi yöksi. Katsoimme illalla pari elokuvaa, joista toisen olin ladannut isänpäivää ajatellen. Kyseessä oli Vin Dieselin tähdittämä Tuttisoturi. Sunnuntaina herätimme isän herkkuaamupalalle. Normaalisti hän ei syö aamupalaa kuin harvoin, mutta tänään söimme suklaacroissantit laten kera. Lisäksi annoimme isälle suklaarasian ja kortin, joka mainosti Tuttisoturi elokuvan ensi-iltaa. Edessä olevan muuton takia olemme sopineet, että lahjaksi ei osteta turhaa tavaraa, vain tarpeellista tai jotain jonka voi kuluttaa. Aamupäivällä leivoin persikkarahkapiirakkaa ja pelasimme erän Cluedoa. Lounaan jälkeen veimme serkkupojan mummin luokse. Iltapäivällä juhlimme isänpäivää yhdessä isän ja vaarin kanssa. Tarjolla oli aamulla leipomaani piirakkaa. Illalla kävimme vielä kylailemässä isän siskon ja pojan tulevan kummitädin luona. Kotiin päästyämme isän lahjaksi saamat suklaakonvehdit päätyivät jo parempiin suihin 🙂
Aihearkisto: Vauvaikä
Déjà vu ja muita kuulumisia
Päivä alkoi tänään ystävän vierailulla. Kävimme yhdessä vauvan kanssa kävelyllä, jonka jälkeen joimme vielä pikaisesti kahvit. Oli mukava nähdä hyvää ystävää taas parin kuukauden tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia sekä päästä samalla nauttimaan ihanasta ilmasta 🙂
Puolen päivän aikoihin lähdimme koko perheen voimin Naistenklinikalle poliklinikkakäynnille, jossa seurataan vauvan kehitystä ennenaikaisuuden takia. Kuulemma pikkumies on 0,5 yksikköä pituuskäyrän alapuolella, mutta kun otetaan huomioon molempien vanhempien pituudet, ollaan kasvukehityksessä pituuden suhteen siellä missä pitääkin. Painokin on kehittynyt hyvin, vaikka kuulemma hoikka poika onkin kyseessä. Lastenlääkäri ohjeistikin aloittamaan vellit jo kolmen kuukauden iässä. Myös lisäraudan annosta nostettiin nykyistä painoluokkaa vastaavaksi.
Illemmalla äidillä oli vielä jälkitarkastus paikallisessa terveyskeskuksessa. Kaikki näytti hyvältä ja lääkäri antoi jälkitarkastustodistuksen Kelaa varten sekä minipillerit kolmeksi kuukaudeksi. Nähdessäni lääkärin muistin nähneeni hänet ennenkin raskausaikana samaisessa terveyskeskuksessa, mutta tapaamisen lopussa sain yhtäkkiä déjà vu kokemuksen ja tajusin tavanneeni hänet myös synnytyssalissa oksitosiinihoitojen aikana Naistenklinikalla. Kysyin tuolloin lääkäriltä, että olemmeko kenties tavanneet ennenkin, koska mielestäni hänen kasvonsa olivat tutut ja ehkä jopa nimikin, mutta tuolloin emme kumpikaan osanneet yhdistää missä olimme ennen tavanneet. Koska minulla on erittäin hyvä kasvomuisti, olin kuitenkin aivan varma, että olimme tavanneet jossain ennenkin ja asia jäi silloin vaivaamaan. Noh, nyt ainakin selvisi kyseinen mysteeri ja voin olla huoletta, koska en olekaan tulossa hulluksi… 😀
Laskettu aika ja muita kuulumisia
Eilen oli vihdoin laskettu aika, mutta meidän vauva on jo reilu viisi viikkoa vanha 😀 Kävimme tänään taas neuvolassa katsomassa miten paino ja pituus ovat kehittyneet. Pituutta pojalla oli jo 50,8 senttiä ja painoakin 2995 grammaa. Taas on yksi virstanpylväs saavutettu eikä seuraavakaan ole enää kaukana.
Viikonloput ovat olleet kiireisiä ja kuluneet pääasiassa kyläilyn merkeissä. Viime lauantaina kävivät mummi, täti ja serkkupoika kyläilemässä. Serkukset tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Sunnuntaina kävimme näyttämässä uutta tulokasta isomummille. Huomenna tulevat päivällä kummit kylään ja illalla meidän pikkumies menee ensimmäistä kertaa elämässään hoitoon. Vanhemmat saavat vähän aikuisten aikaa, kun mummi hoitaa vauvaa 🙂 Sunnuntaina tulee mummu katsomaan meitä sillä aikaa, kun miehet menevät remppaamaan yhtä sijoituskämpistä.
Vauvakuulumisia
Poika on tänään kolme viikkoa vanha. Kävimme aamupäivällä neuvolassa selvittämässä kuinka paljon poika on kasvanut. Paino oli vihdoin noussut yli 2,5 kg, jonka ansiosta saimme vihdoin luvan aloittaa ulkoilun 🙂 Äiti ainakin jo kaipaa tuuletusta… Pituuskin oli jo 47,3 cm eli pian voidaan varmaan jo alkaa käyttämään koon 50 vaatteita. Kuulemma vauva on kehittynyt erinomaisesti ennenaikaisuudestaan huolimatta 🙂 Kotiin tultuamme posti toi mukanaan Kela-kortin ja kutsun yksikuukautis seurantaan Naistenklinikan K7Poliklinikalle, jossa seurataan ennenaikaisesti syntyneiden lasten kasvua ja kehitystä ensimmäisen elinvuoden ajan. Nyt kuitenkin lähdetään pojan kanssa nauttimaan raikkaasta syysilmasta ja auringonpaisteesta!
Nimen rekisteröinti
Koska olemme muuttamassa keväällä Yhdysvaltoihin, vauvan nimi täytyi rekisteröidä jo ennen ristiäisiä green card hakemuksen etenemiseksi. Vauvan syntymästä meni automaattisesti tieto sairaalasta väestörekisterikeskukseen. Varsinaisen henkilötunnuksen vauva sai jo parin päivän kuluessa syntymästä. Kotiuduttuamme vauvan kanssa otin heti yhteyttä paikalliseen seurakuntaan. Keskustelimme asiasta kirkkoherranviraston työntekijän kanssa, joka sanoi että normaalisti nimen rekisteröintiin tarvittava lomake lähetetään kotiin parin viikon kuluttua vauvan syntymästä. Kerroin, että asialla on kiire ja että voisin tulla vielä tänään käymään paikan päällä. Kirkkoherranvirastosta sain mukaani kyseisen lomakkeen ja samalla sovimme myös ristiäisten ajankohdasta. Seuraavana päivänä toimitimme täytetyn lomakkeen läheiseen maistraattiin, josta saimme heti mukaamme pientä maksua vastaan englanninkielisen virkatodistuksen, joka Suomessa vastaa ulkomailla usein kysyttävää syntymätodistusta. Nyt on poikavauvallamme nimi! 🙂
Vauvanruokakurssi
Kävin tässä vastikään vauvanruokakurssilla Espoon työväenopistossa, joten ajattelin kirjoitella kokemuksiani siitä. Vaikka olen lueskellut paljon neuvolasta saatuja lehtisiä vauvan hoidosta, ruokailuun liittyen oli edelleen vähän avoimia kysymyksiä. Kurssi järjestettiin arki-iltana Leppävaaran opetuskeittiössä ja sen kesto oli neljä tuntia eli noin viisi oppituntia.
Kurssilla sai selkeän kuvan siitä milloin minkäkin ruoka-aineen antamisen lapselle voi aloittaa sekä paljon vinkkejä siitä millaista ruokaa lapselle voi itse kotikonstein tehdä. Kurssilla esiteltiin erilaisia ruoanvalmistuksessa tarvittavia välineitä, valmistettiin erilaisia vauvanruokia (soseet, kiisselit, vellit, puurot ja hapanmaitovalmisteet) sekä lopuksi maisteltiin aikaansaannoksia. Kurssilta sai mukaansa selkeän taulukon lapsen ensimmäisen ikävuoden ruokavaliosta, listan ei alle vuodenikäiselle suositeltavista ruoka-aineista sekä ison liudan erilaisia vauvanruokareseptejä. Kurssilla puhuttiin myös ruoka-aineiden maistelusta ja allergioiden toteamisesta. Jos kiinteän ruoan aloittamisvaiheessa koostumus on väärä, voi kokeilu tyssätä siihen.
Kurssi oli myös erinomainen paikka tavata muita raskaana olevia ja vauvaikäisten vanhempia. Osa äideistä ja tulevista äideistä olivat tulleet paikalle yksin ja toiset taas kumppaninsa kanssa. Suosittelen lämpimästi vauvanruokakurssia sekä tuleville että vauvaikäisten vanhemmille!