Avainsana-arkisto: isä

Passi ja passikuva

Vastaa

Passikuvan saaminen vastasyntyneestä on haastavaa, mutta green card hakemusta varten tarvitsimme vauvalle hyvissä ajoin passin. Rekisteröityämme pojan nimen, kävimme kaksiviikkoisen vauvan kanssa valokuvausliikkeessä, joka mainostaa ottavansa passikuvia myös vauvoista. Valitettavasti emme kuitenkaan saaneet sillä reissulla passikuvaa, koska vauva ei kahdenkymmenen minuutin yrityksistä huolimatta suostunut avaamaan silmiään. Vähän myöhemmin päätimme yrittää ottaa passikuvan itse. Isä piteli vauvaa, kun valokuvaajaäiti koitti ottaa pojasta kuvaa. Kaikki kuvat kuitenkin epäonnistuivat, koska suurimmassa osassa kuvista näkyi isän suuret sormet, vaikka niitä kuinka koitettiinkin piilottaa. Loput kuvat epäonnistuivat, koska vauvalla oli joko silmät kiinni, katse jonnekin muualle kuin kameraan tai hän oli juuri kääntänyt päätään sivusuunnassa. Kuvista ei siis yksikään täyttänyt vaadittavia vaatimuksia passikuvaa varten. Vauvan ollessa pari kuukautta vanhempi kävimme uudelleen samaisessa valokuvaamossa. Nyt poika pysyi jo huomattavasti paremmin hereillä ja äiti piteli vauvaa kuvauksen aikana. Saimme vihdoin onnistuneen passikuvan pojasta. Koska Kilon poliisille on aina vähintäänkin kuukauden pituinen jono ajanvarauksella, päätimme mennä paikan päälle jonottamaan vielä saman viikon aikana, jotta saisimme pojalle passin mahdollisimman pian.

Ensimmäinen isänpäivä

Vastaa

Viime sunnuntaina vietimme ensimmäistä isänpäivää. Kummipoikamme eli esikoisemme serkku tuli lauantaina kylään ja jäi yöksi. Katsoimme illalla pari elokuvaa, joista toisen olin ladannut isänpäivää ajatellen. Kyseessä oli Vin Dieselin tähdittämä Tuttisoturi. Sunnuntaina herätimme isän herkkuaamupalalle. Normaalisti hän ei syö aamupalaa kuin harvoin, mutta tänään söimme suklaacroissantit laten kera. Lisäksi annoimme isälle suklaarasian ja kortin, joka mainosti Tuttisoturi elokuvan ensi-iltaa. Edessä olevan muuton takia olemme sopineet, että lahjaksi ei osteta turhaa tavaraa, vain tarpeellista tai jotain jonka voi kuluttaa. Aamupäivällä leivoin persikkarahkapiirakkaa ja pelasimme erän Cluedoa. Lounaan jälkeen veimme serkkupojan mummin luokse. Iltapäivällä juhlimme isänpäivää yhdessä isän ja vaarin kanssa. Tarjolla oli aamulla leipomaani piirakkaa. Illalla kävimme vielä kylailemässä isän siskon ja pojan tulevan kummitädin luona. Kotiin päästyämme isän lahjaksi saamat suklaakonvehdit päätyivät jo parempiin suihin 🙂

Keisarinleikkaus

Vastaa

Leikkaussalissa pyöri heti alusta lähtien ainakin 5-10 työntekijää ympärillä. Valmisteluissa laitettiin tippa kädessä olevaan katetriin, laitettiin automaattinen verenpainemittari käden ympärille, puhdistettiin alaselkä, annettiin paikallispuudutus selkään epiduraalille tarkoitetun katetrin laittoa varten ja laitettiin katetri virtsarakkoon. Epiduraalin alkaessa vaikuttaa, leikkausaluetta alettiin puhdistaa ja varmistettiin puudutuksen vaikutusalue useaan kertaan. Leikkauksen aikana en tuntenut lainkaan kipua, mutta tunsin kuitenkin kaiken mitä sen aikana tehtiin. Etenkin leikkaushaavan venyttäminen vauvan ulos saamiseksi oli erittäin epämiellyttävän tuntuista.

Poika syntyi keisarinleikkauksella klo 12.57. Paino oli vain vaivaiset 1955 grammaa ja pituus 43 senttiä. Vauvaa näytettiin äidille vain nopeasti, jonka jälkeen hänet kiikutettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle N7. Äidin ollessa leikkaussalissa suljettavana, isä pääsi jo syöttämään ja pitelemään vauvaa.

Sekä äiti että vauva toipuvat viime päivien koettelemuksista. Äiti vietti leikkauksen jälkeen muutaman tunnin heräämössä, kunnes puudutus alkoi vähitellen poistua ja jalkoja pystyi jälleen vähän liikuttamaan. Sen jälkeen äiti siirrettiin vuodeosastolle lyhyen pysähdyksen kautta, jolloin hän sai pidellä vauvaa ensimmäistä kertaa lyhyehkön hetken. Loppupäivä äidillä kului vuodeosastolla selällään maaten. Poika voi hyvin ja oli aluksi nälkäinen, mutta parin syöttökerran jälkeen pikkuinen väsähti eikä enää itse jaksanut syödä, joten hänelle jouduttiin laittamaan nenämahaletku. Ensimmäinen vieraskin kävi katsomassa meitä jo tänään… Nimittäin pojan tuore vaari 🙂

Vauvanruokakurssi

Vastaa

Kävin tässä vastikään vauvanruokakurssilla Espoon työväenopistossa, joten ajattelin kirjoitella kokemuksiani siitä. Vaikka olen lueskellut paljon neuvolasta saatuja lehtisiä vauvan hoidosta, ruokailuun liittyen oli edelleen vähän avoimia kysymyksiä. Kurssi järjestettiin arki-iltana Leppävaaran opetuskeittiössä ja sen kesto oli neljä tuntia eli noin viisi oppituntia.

Kurssilla sai selkeän kuvan siitä milloin minkäkin ruoka-aineen antamisen lapselle voi aloittaa sekä paljon vinkkejä siitä millaista ruokaa lapselle voi itse kotikonstein tehdä. Kurssilla esiteltiin erilaisia ruoanvalmistuksessa tarvittavia välineitä, valmistettiin erilaisia vauvanruokia (soseet, kiisselit, vellit, puurot ja hapanmaitovalmisteet) sekä lopuksi maisteltiin aikaansaannoksia. Kurssilta sai mukaansa selkeän taulukon lapsen ensimmäisen ikävuoden ruokavaliosta, listan ei alle vuodenikäiselle suositeltavista ruoka-aineista sekä ison liudan erilaisia vauvanruokareseptejä. Kurssilla puhuttiin myös ruoka-aineiden maistelusta ja allergioiden toteamisesta. Jos kiinteän ruoan aloittamisvaiheessa koostumus on väärä, voi kokeilu tyssätä siihen.

Kurssi oli myös erinomainen paikka tavata muita raskaana olevia ja vauvaikäisten vanhempia. Osa äideistä ja tulevista äideistä olivat tulleet paikalle yksin ja toiset taas kumppaninsa kanssa. Suosittelen lämpimästi vauvanruokakurssia sekä tuleville että vauvaikäisten vanhemmille!

Rakenneultra

Vastaa

Tänään oli vuorossa rakenneultra. Se oli taas Naistenklinikalla, kuten edellinenkin ultraääni, vaikka kätilö olikin tällä kertaa eri. Vauva näyttää viihtyvän ylösalaisin. Kaikki näytti olevan vauvalla rakenteellisesti kunnossa, mikä oli helpotus kuulla missattuamme varhaisraskauden seulonnan. Vauva ei tosin olisi millään halunnut paljastaa kasvojaan kätilölle, vaan piti käsiä tiukasti niiden suojana. Lopulta kätilö kuitenkin sai tarkistettua myös kaikki kasvonpiirteet. Lopuksi saimme vielä tietää sukupuolen… Poikahan se on tulossa, kuten äidinvaistonikin jo sanoi. Tuleva isä lähti ultrasta takaisin töihin leveä hymy huulillaan. Eikä sukupuoli todellakaan jää epäselväksi, kun katsoo mukaamme saamiamme ultraäänikuvia 😀