Päivä alkoi tänään ystävän vierailulla. Kävimme yhdessä vauvan kanssa kävelyllä, jonka jälkeen joimme vielä pikaisesti kahvit. Oli mukava nähdä hyvää ystävää taas parin kuukauden tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia sekä päästä samalla nauttimaan ihanasta ilmasta 🙂

Puolen päivän aikoihin lähdimme koko perheen voimin Naistenklinikalle poliklinikkakäynnille, jossa seurataan vauvan kehitystä ennenaikaisuuden takia. Kuulemma pikkumies on 0,5 yksikköä pituuskäyrän alapuolella, mutta kun otetaan huomioon molempien vanhempien pituudet, ollaan kasvukehityksessä pituuden suhteen siellä missä pitääkin. Painokin on kehittynyt hyvin, vaikka kuulemma hoikka poika onkin kyseessä. Lastenlääkäri ohjeistikin aloittamaan vellit jo kolmen kuukauden iässä. Myös lisäraudan annosta nostettiin nykyistä painoluokkaa vastaavaksi.

Illemmalla äidillä oli vielä jälkitarkastus paikallisessa terveyskeskuksessa. Kaikki näytti hyvältä ja lääkäri antoi jälkitarkastustodistuksen Kelaa varten sekä minipillerit kolmeksi kuukaudeksi. Nähdessäni lääkärin muistin nähneeni hänet ennenkin raskausaikana samaisessa terveyskeskuksessa, mutta tapaamisen lopussa sain yhtäkkiä déjà vu kokemuksen ja tajusin tavanneeni hänet myös synnytyssalissa oksitosiinihoitojen aikana Naistenklinikalla. Kysyin tuolloin lääkäriltä, että olemmeko kenties tavanneet ennenkin, koska mielestäni hänen kasvonsa olivat tutut ja ehkä jopa nimikin, mutta tuolloin emme kumpikaan osanneet yhdistää missä olimme ennen tavanneet. Koska minulla on erittäin hyvä kasvomuisti, olin kuitenkin aivan varma, että olimme tavanneet jossain ennenkin ja asia jäi silloin vaivaamaan. Noh, nyt ainakin selvisi kyseinen mysteeri ja voin olla huoletta, koska en olekaan tulossa hulluksi… 😀